Hei kaikki!
Tavoista poiketen tämä ei ole blogipostaus mistään tekemästäni kortista, tuunauksesta tai askartelusta. Tämä on julkaisu minusta, palasesta Cienaa.
Tässä kilpailevan oloisessa blogimaailmassa on helppo unohtaa miksi on alunerin perustanut blogin. Näin käy monille, niin myös joskus minullekkin. Kaikki blogit kilpailevat keräämällä lukijoita ja kommentteja itselleen. Mitä enemmän keräät lukijoita sitä parempi blogi siis on. Arvontoja pitää järjestää jotta lisää lukijoita liittyy blogin lukijoiksi. Kaikki kilpailevat siitä kuka tekee parempaa ja kuka kerää eniten lukijoita. Ja yhteistyökumppaneitakin pitäisi kerätä. Kommentteja tulee jos on kommentoinut jonkun toisen julkaisua / blogia. Ihmiset seuraavat toinen toistaan upeampia blogeja jotka ovat täynnä upeita luomuksia ja julkaisuja.
Mitä nämä ajatteet kertovat sitten minun blogistani? Minulla on parisenkymmentä lukijaa ja saan silloin tällöin kommentteja. Mainostan blogiani ja yritän kerätä lisää lukijoita itselleni, Minulla on ihana yhteistyökumpani. Teen töitä kolmessa vuorossa alalla joka on joskus henkisesti todella uuvuttavaa. Aikaa ja jaksamista ei aina ole ja jos joku rakonen löytyy niin sen saattaa käyttää johonkin muuhun. Tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessakin istun yövuorossa.
Rakastan blogaamista, kortti- ja paperiaskartelua ja asioiden tuunaamista. Olen ollut sellainen aina. Teen blogia sydämmelläni ja olen aina rehellisesti pyyteetön. Silti monet muut blogit keräävät itselleen paljon lukijoita ja kommentteja mutta minä en. Teenkö jotain väärin? Onko luomukseni rumia ja alkeellisia? Enkö vain ole koskaan tarpeeksi hyvä? Mikä on kun en kelpaakkaan? Kannataako minun vaihtaa blogi toiselle pohjalle? Osallistuessani johonkin haasteeseen saan paljon positiivisia kommentteja. Kysyn lukijoilta mitä he haluavat nähdä ja pyydän palautetta. Oli se sitten positiivista tai negatiivista. Haluan rehellistä palautetta asiallisesti ilmaistuna.
Joskus tekee mieli luovuttaa ja antaa periksi. Miksi tehdä blogia kun ketään ei tunnu kiinnostavan? Ahdistaa kun pitää kilpailla huomiosta ja lukijoita ei meinaa tulla lisää vaikka kuinka yrittää. Sillon otan hetken itselleni ja hengähdän. Palaan hetkeen milloin sain idean alkaa pitämään omaa blogia. Muistelen miksi perustin blogin.
Hengittäminen helpottuu, oloni rauhoittuu. Rakastan blogaamista ja arvostan aidosti jokaista lukijaani. Tämä on minulle tärkeää. En perustanut blogia koska haluan kilpailla kenellä on hienoin blogi tai kuka tekee mitä paremmin. Rakastan tehdä käsilläni kortteja, tuunauksia ja erilaisia projekteja. Tämä on harrastukseni ja minun keino rentoutua vastapainoksi työlleni. En halua kadottaa itseäni tämän kaiken keskelle. Silti on mukava saada arvostusta, kommentteja ja lukijoita. Minä olen vain minä. Leikkisästi Ciena tai virallisesti Katja. <3
Sinä rakas lukijani olet minulle tärkeä. Kiitos että saan jakaa tämän sinun kanssasi. Kiitos että kuljet mukanani. <3 Se merkitsee minulle paljon.
